Herään kolinaan. Merenkäynti on loppunut, olemme siis saapuneet Uuteen Maahan!
Loistavaa, nuolaisen hieman unensekaisia karvojani, voih – ne ovat nuhjuisia matkan teosta! Mutta en välitä, tiedän häikäiseväni Uuden Maan asukkaani pelkällä jumalaisella olemuksellani!
Aukaiskaa tieni ULOS! Olen valmis paistattelemaan auringossa ja ottamaan vastaan ihailuja, joita niin jo kaipaan!
Hyi, mitä tämä on? Kylmä viima tunkee läpi iholleni, kaunis pörröinen turkkini ei pidä minua lämpimänä. VIEKÄÄ MINUT HETI TAKAISIN! En ole luotu tällaiseen kylmyyteen. Ja missä sitä paitsi ovat kaikki ihailijani? Uuden Maan asukkaat kulkevat vain karvalakkiset päät kainaloissa eivätkä huomaakaan minua!
Joka puolella on tuota kylmää puuteria, minun tassuni eivät ole tottuneet tällaiseen.
Minua alkaa suruttamaan, muistelen kaiholla äitiäni, hänen lempeitä silmiään ja helliä nuolaisujaan. Tule äiti hakemaan prinsessasi pois täältä barbaarien maasta! Minun on ikävä jopa minun hmm, sisaruksiani ja heidän groteskeja, vaappuvia olemuksiaan.
Nukahdan kyynelsilmin pieneen ja pehmustettuun koppiini. Näen unta vihreistä nummista ja äitini juoksemassa minua pehmein tassuin vastaan.
