Tuulitunneli

Pygmi – sheltin elämää jääkarhujen maassa

Arkisto kategorialle ‘Syntymäkoti’

Minun synnyinkotini ja minun äitini (ja groteskit, vaappuvat sisarukseni)

Kummallisia menijöitä

Kirjoittanut tuulella : toukokuu 18, 2008

Hohhoijaa, noitako pitäisi ymmärtää? Noita huonokäytöksisiä ja terävähampaisia kavereita?

Sanovat niitä minun sukulaisiksi, sisaruksia kuulemma?? Tuota en kyllä purematta niele! MUR! SNAPS! Isken hampaani lähimpään koipeen tai häntään tai mihin vain noihin huonosti käyttäytyviin kummallisuuksiin. Nehän vaappuvatkin niin oudosti aivan kuin niiden korvien välissä olisi aivojen sijasta kelluva ampiaispesä.

Miten minä olen voinut syntyä tällaisten otusten laumaan? Minähän olen sheltti! Maailman kaunein prinsessa Nöpöstiina. Ja noita muita otuksia ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa kauniiksi, tai edes komeiksi. Ne ovat jotenkin groteskeja, isopäisiä ja isomahaisia,ja lähes tulkoon karvattomia.

Yritän saada äitiäni ymmärtämään, että meidän on paras luopua noista muista. Ajattelin ettei hänenkään maine kovin tuhraantuisi, mutta mitä vielä!?! Se läärää ihan onnessaan noita muitakin, niin kuin minua, hellii, pesee ja syöttää niitä! Miksi äitini ei ymmärrä, että joku on vahingossa laittanut nuo otukset mukaan tähän syntymäpakettiin?

En ymmärrä! Kait minun pitää vain kestää tämä häpeä. Ehkä voin joskus myöhemmin kertoa heidän olleen minun palvelijoitani? Hmm, kannattava ajatus, vaikkei ne niin kovin edustavia ole edes palvelijoiksi.

Kategoria(t): Syntymäkoti | Avainsanat:: , , , , , | Jätä kommentti »

 
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.