Ja sitten tuli MERI
Kirjoittanut tuulella : toukokuu 23, 2008
Se päivä oli ihmeellinen. Heräsin niinkuin yleensä jonkun tomppelin tönäisyyn. Näykkäsin niinkuin yleensä lähimmästä koivesta, ja yritin jatkaa uniani, niinkuin yleensä. Turhaan – niin kuin yleensä. Yritä tässä moukkamiasten otusten joukossa tehdä mitään sellaista, josta voisi todella nauttia. Ihan kuin pienempänä; tissitkin piti jakaa hampaattomien kavereiden kanssa.
Mutta, sitten alkoi tapahtumaan. Kaikki mullistukset tulivat kerralla. Herättyäni kunnolla huomasin kaksi todella suurta silmää ja minut nostettiin korkealle ilmaan. Kummallinen olio tuijotti minua ja äänteli oudosti. Ymmärsin, että elämäni on käännekohdassa. Palvelijani joutuvat pärjäämään tästedes ilman minua. En kadu silti hetkeäkään.
Hyvästelin äitini, joka vaikutti murheen murtamalta ja juoksi pallonsa kanssa pihalle. Varmaan kätkeäkseen kaihon kyyneleet minulta. Älä huoli, äiti, sinun ihana prinsessasi on vain lähdössä maailmaa valloittamaan!
MERI! Mikä huumaava tuoksu! Tämä on kuin ennusunissani, laineitten saattelemana saavun outoon maahan, eteeni polvistutaan ja minua kunnioitetaan, – niinkuin pitääkin.
Ihanaa, tästä minä pidän!
Harjoittelen hieman aatelista hännän heilutustani. Wiuh —–
